Arkistot koostuvat pääosin paperista, mapeista ja muusta huokoisesta materiaalista. Arkistoja on aiemmin usein sijoitettu paikkoihin, joilla on vähemmän muuta käyttöä, kuten ullakoille tai kellareihin. Tällaisissa paikoissa ne altistuvat herkemmin kosteudelle, pölylle ja muille haitallisille ulkoisille tekijöille. Arkistoissa sijaitseva materiaali voi olla hyvinkin vanhaa ja joskus myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta. Sen takia on tärkeää, että sitä säilytetään asianmukaisesti ja kohdellaan hyvin. Arkistojen säilytysaikojen pituuksiin vaikuttavat sekä yleinen lainsäädäntö, että organisaatioita koskeva erityislainsäädäntö, jossa voi olla tietojärjestelmiin tai asiakirjatietoihin liittyviä säilytysaikamääräyksiä.

Valitettavan monessa arkistossa lymyää kuitenkin mikrobiongelma. Epäedullinen sijainti, kuten kosteat tilat, on riskitekijä, samoin suora kastuminen esimerkiksi vesivahingon yhteydessä. Myös korkea ilman kosteusprosentti voi saada homeen kasvamaan arkistoissa. Homeet käyttävät ravintonaan paperin selluloosaa, lumppua, liima- ja täyteaineita ja jopa mustetta. Vesivahingon sattuessa arkistomateriaali kannattaa kuivattaa mahdollisimman nopeasti, sillä home voi alkaa kasvaa paperissa ja muussa arkistomateriaalissa jo kahdessa päivässä.

Myös sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa sijaitsevat arkistot saavat osansa haitallisista mikrobeista. Vaikka arkistossa itsessään ei kasvaisi näkyvää hometta, voivat mikroskooppisen pienet homeitiöt tarttua huokoiseen arkistomateriaaliin. Kun arkisto siirretään tai väistetään puhtaisiin tiloihin, voivat arkistoon jääneet mikrobit aiheuttaa herkistymistä ja allergiaoireita myös sisäilmaongelmaisten tilojen ulkopuolella.